Mielten välinen yhteys

Hellurei arvon lukijat! Tervetuloa uuden Pelkkää puhetta -kirjeen pariin. Edellisessä kirjeessä tutustuimme ethokseen ja miten se on puheesi kantava voima. Tässä kirjeessä tutustumme ilmiöön, jota ethoksesi kannattelee ja joka määrittää eron hienon ja kaavamaisen puheen välillä: puhujan ja yleisön välisestä yhteydestä.

Jaa Pelkkää puhetta tutuillesi ja pyydä tilaamaan: https://kylmala.net/pelkkaa-puhetta/

Mikä yhteys?

Eikö puhe ole vain puhujan pälpätystä yleisölle? Pinnallisesti on, tarkemmin tarkasteltuna ei. Jos haluat pitää huonon puheen, riittää, että höpötät yleisölle välittämättä siitä, kiinnostaako höpötyksesi yleisöä. Hyvässä puheessa yleisö on kuningas. Puhujan tehtävä on palvella yleisöä ja puheen vaikutus yleisön mieleen on puheen hyvyyden tärkein mittari. Tämä tarkoittaa, että hyvää puhetta varten meidän on pidettävä yllä kaksisuuntainen yhteys yleisömme kanssa: me huolehdimme, että yleisö tahtoo kuunnella meitä ja yleisö kuuntelee, mitä meillä on sanottavaa.

Puhujina meidän on tehtävä kaikkemme, että yleisöämme kiinnostaa, mitä sanomme. Pukeudumme hyvin, kerromme vitsejä, kerromme tarinoita, emme puhu liian kauaa, emme puhu tylsästi, kysymme retorisia kysymyksiä, puhumme yleisölle hyödyllisestä tai kiinnostavasta aiheesta ja laitamme yleisömme tekemään kaikenlaista hauskaa. Palvelemme yleisöämme, koska tahdomme muodostaa yhteyden heihin.

Kun tämä kahdensuuntainen yhteys on olemassa, ajatukset virtaavat mielten välissä vapaasti ja voimme jakaa ajatuksia toisille lähes kitkattomasti kielen avulla. Kieli (ei se lihas) on olemassa tätä tarkoitusta varten: ajatusten jakamiseksi muiden ihmisten kanssa. Jakaminen ei kuitenkaan onnistu, ellei meillä ole kuulijan huomiota ja ellei häntä kiinnosta kuunnella meitä. Yhteys on muodostettava, vasta sitten voimma ohjata sanoillamme, mitä toisen mielessä pyörii.

Yhteys ja ethos

Edellisessä kirjeessä totesimme, että ethos on puheemme juuret, joka pitää koko puheen pystyssä. Toinen tapa miettiä ethosta on, että jos ethoksemme pettää, yhteys katkeaa. Yleisöä ei joko enää kiinnosta kuunnella meitä, koska se ei pidä meistä ja ajatuksistamme tai ei luota meihin. Kun yhteys katkeaa, yleisö saattaa fyysisesti kuulla, mitä sanomme, mutta ei kuuntele, ei halua omaksua sanomaamme tai tahtoo aktiivisesti vastustaa sanomaamme. Mikä tahansa näistä onkin todellinen syy, yhteys katkeaa emmekä saa haluamaamme vaikutusta aikaiseksi.

Yhteyden ja ethoksen suhteen meidän on siis tarkkailtava samoja asioita. Olemmeko yleisön mielestä:

• Hyvä tyyppi
• Uskottava
• Luotettava
• Kiva kuunnella
• Henkilö, jossa on hyvä fiilis?

Ongelmasta tekee vaikeamman se, että tätä yhteyttä emme voi mitata mittareilla. Yhteyden tarkkailu on vaikeaa ja vaatii sosiaalista pelisilmää. Harjaantunutkaan puhuja ole aina perillä siitä, miten yleisö puheen kokee. Jotkut yleisöt kuitenkin antavat selkeämpää palautetta yhteydestä kuin toiset. Esim. monet teinit tekevät heti selväksi, kun he tylsistyvät asiaasi ja yhteys on katkennut. Kuten ethostakaan, kerran möhlittyä yhteyttä yleisön kanssa ei noin vain rakenneta enää takaisin. Haastattelemani Linda Kumpula oli asiasta samaa mieltä. Lopulta taitavaa puhujaa ei erota harrastelijasta hänen kykynsä käyttää lainauksia, puhua eri tyyleillä tai kertoa hienoja tieteellisiä faktoja. Taitavan puhujan harrastelijasta erottaa hänen kykynsä ylläpitää hänen ja yleisönsä välistä yhteyttä.

Miten yhteyttä ylläpidetään?

Ensimmäinen askel yhteyden ylläpitämisessä on pitää huolta ethoksestasi. Muista, että ethos on puheesi juuret. Jos möhlit ethoksesi, etkä ole yleisösi silmissä luotettava tai uskottava, yhteys katkeaa ethoksen mukana.

Toinen askel on, että unohdamme vanhan suomalaisen tavan suhtautua puheisiin monologeina. Vaikka puhe on käytännössä tilanne, jossa joku puhuu ja muut kuuntelevat, yhteys on vahvempi, kun suhtaudumme puheeseen kuin se olisi keskustelu. Tässä keskustelussa on vain tavallista enemmän keskustelijoita ja sinulla sattuu olemaan puhevuoro. Kuten keskustellessakin, muista puheissasi:

• Katsekontakti yleisön kanssa
• Seurata yleisösi eleitä
• Tarkkailla, onko yleisölläsi mukavaa
• Pitää taukoja
• Olla hauska
• Olla helposti lähestyttävä.

Musita myös, että puheenkaan ei tarvitse olla monologi. Anna yleisölle tehtäviä, keskusteltavaa, pohdittavaa tai pyydä heitä äänestämään viittaamalla. Suomen puhujista Esa Saarinen on tämän alan mestari: vaikka hän pitääkin pitkiä monologeja luennoillaan, ne ovat täynnä tehtäviä ottaa kontaktia vieruskaveriin ja jakaa ajatuksia luennon aiheesta.

Paras keino muuttaa puhe dialogiksi on yksinkertainen: riko monologi ja kysy mitä yleisösi ajattelee. Kun joku yleisöstäsi sanoo jotain, kuuntele, ota hänen asiansa vakavasti ja keskity siihen, mitä yleisösi miettii, pohtii ja tarvitsee. Asia, josta tahdomme höpöttää, on toissijainen. Yleisön palveleminen on tärkeää. Kun oivallat, mitä yleisösi todella tarvitsee ja mitä heillä on mielen päällä, ja vastaat heidän tarpeisiinsa, puheesi on napakymppi.

Samalla tavalla kuin kaverisi kanssa jutellessa, myös puheessa on kyse yhteydestä, jonka muodostat keskustelukumppaneihisi. Ilman ihmistenvälistä yhteyttä puhe jää korkeintaankin kehnoksi, jota kukaan ei muista – paitsi ehkä siksi, että se oli niin tylsä ja puiseva. Jos taas pidät huolta ja ruokit yhteyttäsi yleisöön, puheesi on oleva hieno, vaikka sen sisältö tai logiikka olisi keskinkertaista.

Lopulta samaistuminen on ihmistunteista vahvimpia. Nykymaailmassa ei ole liikaa henkilöitä, joihin voimme samaistua ja kokea, että he ymmärtävät meitä.

Harjoitteita ja pohdittavaa

Ennen seuraavaa uutiskirjettä, tee lyhyt harjoitus yhteyden luomisesta yleisöön.

1. Esitiedot:
   • Kirjoita ylös aihe, josta haluaisit pitää puheen
   • Kirjoita ylös myös onko kyseessä juhlapuhe, esitelmä, poliittinen puhe tai jokin muu puhe
   • Laita muutamalla ranskalaisella viivalla ylös, mitä asioita tahtoisit kertoa
2. Keksi puheeseesi kolme kysymystä, joilla voisit kysyä yleisöltä ja kerätä heiltä vastauksia
   • Lisää kysymystesi alle vastauksia, joita veikkaat yleisön esittävän
3. Keksi puheeseesi kolme retorista kysymystä (kysymys, jonka kysyt sen dramaattisen efektin vuoksi, etkä siksi, että yleisö vastaisi sinulle)
4. Keksi puheeseesi vitsi

Jos tahdot ottaa työn alle syvällisemmän tehtävän, kokeile tätä:

1. Kysy itseltäsi, onko sinulla ollut elämässäsi opettajaa tai valmentajaa, joka on aina pitänyt yllä upean yhteyden oppilaisiinsa?
2. Kirjoita ranskalaisilla viivoilla ylös hänen piirteitään ja keinoja, joita hän opettaessa käytti, jotka tehosivat sinuun.
3. Ota yhteyttä häneen tai käy muina miehinä vierailemassa hänen oppitunnillaan.
4. Toimi kuin hän. Mielessäsi on kuitenkin jonkinlainen mielikuva siitä, miten hyvä opettaja puhuu niin, että se tehoaa, käytä sitä!

« Kaikki uutiskirjeet