Mitä ajattelen maailmastamme?

Jokaisella meistä on omat periaatteemme, asiat joita pidämme tärkeinä ja käsityksemme maailmasta – tällä sivulla kerron omistani.

Tiedän, että tämän sivun näkymät tulevaisuudesta eivät ole erityisen positiiviset. Uskon kuitenkin, että tie parempaan tulevaisuuteen löytyy hyväksymällä vastassamme olevat ongelmat ja tekemällä niiden eteen sen mikä tehtävissä on. Vaikka maailman ongelmat ovatkin suuret nykyään, peli ei ole pelattu!

Ympäristörealismi

Olen avoimesti huolissani ympäristömme kunnosta. En pelkää ilmaston lämpenemistä, jäätiköiden sulamisia, luonnonvarojen hupenemisesta tai vesivarantojen saastumista itsessään. Ne ovat vakavia ongelmia, mutta olen huolestuneempi siitä, mitä näistä seuraa. Uskon niiden tekevän elämästä vaikeampaa ympäri maailmaa – ruuan, veden ja energian saanti vaikeutuu. Jos ympäristöongelmiin ei reagoida globaalisti, vauraiden ihmisten on joko luovuttava korkeasta elintasostaan tai taisteltava siitä ja vähemmän vauraiden asukkaiden elämästä tulee selviytymistaistelua. Tämä on maailman yhteinen tie kiristyvään kilpailuun ja konflikteihin resursseista.

Pelkään, että ilmastonmuutoksen edetessä ja luonnonvarojen huvetessa joku yksittäinen valtio kokee kamelin selän katkeavan ja lähtee sotavoimin turvaamaan pääsyään ruokaan, veteen ja energiaan. Tästä näkökulmasta katseltuna on täysin epäolennaista, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama ilmiö vai ei. Tärkeää on, teemmekö ongelmille mitään vai emme.

Kyseessä on globaali vangin dilemma: yhdelläkään valtiolla ei ole suoria kannusteita tehdä ympäristöongelmille mitään. Enemmän energiaa ja luonnonvaroja hyödyntävillä valtioilla on kilpailuetu maailmanpolitiikassa ja niiden kansalaisilla mahdollisuus parempaan elämään. Kuitenkin ihmiskunnalla on yhteinen kannuste olla ajamatta maailmaamme konfliktiin. Ainoa tapa miten voimme estää maailman ajautumisen konflikteihin on kansainvälinen yhteistyö ja yhteiset säännöt kestävästä maailmantaloudesta – mikä toki on helpommin sanottu kuin tehty.

Tämä on aikamme suurin poliittinen kysymys ja sen tulisi olla jokaisen valtion strategian ytimessä: maailmassa on pidettävä rauha.

Globalisaatio

Elämme maailmassa, jonka mahdollistaa kansainvälinen kauppa. Kaupan toiminta pitää maailmamme kasassa ja kannustaa välttämään konflikteja – miksi sotia, kun voi käydä kauppaa? Tämän kaupan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tuotantoa – massiivista luonnonvarojen käyttöä ja paljon energiaa. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa ympäristökriisit ja raaka-aineiden hupeneminen rajoittavat tätä tuotantoa. Jos kansainvälinen kauppa joskus sammuu, sammuvat kaupunkimme, energiansaanti tyrehtyy, ihmiset menettävät elantonsa, kannusteet konflikteihin kasvavat ja yhteiskunnallinen romahdus ei ole enää vain kaukainen ajatus. Maailma jossa elämme on herkässä tasapainossa, jonka rikkoutumisella on vakavat seuraukset.

Kylmän sodan jälkeen varttuneilla ihmisillä (kuten itselläni) on ollut etuoikeus nauttia maailman globaalista vakaudesta – sotia on ollut vähän ja kansainvälinen yhteistyö on sujunut entistä paremmin. Tämä on mahdollistanut tuotannon ja elintason kasvun ympäri maailmaa, joka on erinomainen asia. Ottaen huomioon Ympäristörealismi kappaleessa esittelemäni kiristyvät ongelmat, tällä elintason paranemisella on rajansa. Maailmamme ei pysty ylläpitämään koko planeetan populaatiolle länsimaiden tasoista elintasoa. Uskon, että eripura valtioiden välillä tulee kasvamaan. Kehittyvät valtiot eivät pidä tätä asetelmaa reiluna ja vauraat valtiot tuskin ovat valmiita luopumaan korkeasta elintasostaan hyvää hyvyyttään.

Poliittinen polarisaatio

Olet varmaan huomannut, että länsimaiden poliittinen ilmapiiri on kiristynyt tämän vuosisadan kuluessa paljon. Tietyt puheenaiheet jakavat ihmisiä vastakkaisiin leireihin. Valtioiden väliset kiistat ovat vaihtuneet valtioiden sisäisiin kamppailuihin. Rintamalinjat eivät enää muodostu valtioiden rajoille, vaan eri kulttuuristen ja aatteellisten ryhmien välille. Tämä on vakava ongelma, sillä se voi johtaa demokratian lamaantumiseen tai sisällissotaan. Demokratia ei voi toimia ilman kykyä päästä poliittiseen kompromissiin.

Nykyään ihmiset väittävät milloin mitäkin todella agressiivisesti. Polarisoituneessa keskustelussa näkökulmia julistetaan yllättävänkin kovaan ääneen ja usein kannattajat kokevat sen totena ja oikeana. Vastapuolelle armoa eikä ymmärrystä ei anneta. Joskus on myös helpompi sivuuttaa erilailla ajattelevat pahantahtoisina idiootteina. Vaikka tällainen puhe sapettaakin, on sen takana kuitenkin jokin ihmiselle aidosti tärkeä asia. Ihmiset harvoin hakeutuvat turhanpäiväisten asioiden takia konfliktiin toistensa kanssa. Harmillisesti, nämä taustalla toimivat motiivit, arvot, henkiset haavat ja tärkeät kysymykset eivät yleensä näy pinnalle. Erilaisten näkökulmien ymmärtäminen vaatii perehtymistä, aitoa mielenkiintoa ja ihmissuhteiden muodostamista.

Ihmisille tärkeiden asioiden takana on usein jokin aito kokemus, jokin mitä he aidosti tuntevat. Tunteet ovat ihmisille aina aitoja kokemuksia – välillä on vain vaikea ymmärtää mistä ne tulevat. Eri aatteiden perustana on kuitenkin usein jokin totuuden siemen, joka on aatteen kannattajille totta ja tärkeää. Oma etu ja sen suojelu on todella yleinen ja täysin looginen esimerkki tällaisesta totuuden siemenestä. Jos oma tai läheisten elämänlaatu on uhattuna, ihminen usein kannattaa ideologiaa joka näitä suojelee. Tämä ei tee aatteesta absoluuttisesti totta, mutta silloin siinä on kannattajan mielestä järkeä.

Agressiivisesti omaa ideologiaansa ajavien henkilöiden taustalla on usein luulo oman ymmärryksen ylivertaisuudesta, kokemuksia, jossa omasta mielipiteesti ei olla välitetty tai oman edun puolustaminen. Kenelle tahansa ihmiselle tällaisten henkisten haavojen tai oman heikkouden myöntäminen on vaikeaa ja sitä vältetään viimeiseen asti. Ihmisen ryhmäkäytöksellä on myös vahva rooli. Ihminen hakeutuu samankaltaisesti ajattelevien kanssa mielellään yhteen. Ryhmässä tekee kipeää myöntää oman ryhmän olevan jossain väärässä. Vastustavan ryhmän ”voittaminen” koetaan usein tärkeänä, vaikka heillä olisikin jotain tärkeää sanottavaa. Polarisaation purkautuminen on asia, joka ei tapahdu itsestään.

Demokratia ja edistys

Elämme nykyään maailmassa jossa ruokaa ja tavaraa on mielinmäärin, ehkä jopa liikaa. Tämä on historiallista, tällaista ei ole tapahtunut ennen teollistumista. Tämä massiivinen tuotanto on mahdollistanut tilan jossa nykyään elämme: taloudellinen kehitys on nopeaa. Ihmiset ovat voineet parantaa olojaan puhaltamalla yhteen hiileen: kehittämällä vakaita yhteiskuntia, kouluttamalla ihmisiä ja tuottamalla kaikille hyödyllisiä tuotteita. Vanhemmassa hitaan talouskasvun maailmassa tämä ei ollut mahdollista, elämää parantavia asioita ei ollut kaikille tarpeeksi. Nopean talouskasvun maailma antaa jokaiselle meille kannusteen auttaa muita elämään parempaa elämää. Jos tekemäni työ auttaa muiden ihmisten kouluttautumista, terveydenhoitoa ja pääsyä asumukseen ja ruokaan, se tekee yhteiskunnasta minullekin paremman paikan elää. Nopea talouskasvu antaa jokaiselle kannusteen toimia toistemme hyväksi. Tämä on mielestäni demokratian, hyvinvointivaltion, yhteistyön, rauhan ja edistyksen positiivinen kierre.

Jos jo luit tämän sivun aiemmat tekstit, arvaat varmaan, että tämäkin ilmiö on uhattuna. Jos jostain syystä globaali talouskasvu tulee vakavasti hidastumaan, kannusteemme toimia yhdessä tulevat muuttumaan. Tämän voisi aiheuttaa mm. maailmankaupan pysäyttävä konflikti, hupenevat luonnonvarat tai pula energiasta. Ihmiset menettävät helpon pääsyn tärkeisiin asioihin. Ruoan, energian, vaatteiden tai terveystuotteiden saanti ei enää olekaan itsestäänselvää, ihmiset alkavat huolestua omasta selviytymisestään. Kun talouskasvu on hidasta, ihmiset eivät koe, että heidän elämänsä erityisesti paranee, vaikka he paiskisivat yhdessä töitä pitkät elämänsä. Kun yhteistyöllä ei ole mahdollista saavuttaa parempaa elämää, kannusteet ryöstää, valloittaa ja orjuuttaa ovat suuremmat kuin rauhallisen yhteiselon – tästä syystä sota ja valloitus olivat esiteollisella ajalla yleinen strategia.

Pelkään, että ympäristökriisit, luonnonvarojen hupeneminen, poliittinen polarisaatio ja kansainvälisten suhteiden kiristyminen vievät ihmiskunnan takaisin aikaan, jossa muiden ihmisten alistaminen on paras strategia parantaa omaa elämää. Tämä olisi tuhoisaa maailmassa, jossa on samaan aikaan 8 miljardia ihmistä ja kehittyneitä asejärjestelmiä.

Uskon, että ihmislaji selviää kyllä kovimmistakin haasteista, mitä tulemme maailmassamme kohtaamaan. Uhattuna on kuitenkin se parempi elämä, josta kehittyneissä maissa pidämme tiukasti kiinni ja johon kehittyvät valtiot kovaa vauhtia pyrkivät. Ihmisten mahdollisuus hyvään elämään on mielestäni suojelemisen arvoinen.